Kun kotona on kolme koiraa, sen lisäksi, että käy töissä ja perheessä on lapsia, ei aina jokaiselle koiralle ole antaa yksilöllistä huomiota. Sen takia niitä hetkiä osaa arvostaa sitäkin enemmän, kun lähteekin vain yhden kanssa. Aina silloin tajuaa muistaa myös sen, kuinka mahtavia yksilöitäkin ne ovat eivätkä vain hyvin toimiva, ihana lauma. 
Vertin kanssa kävimme Porvoossa vain moikkaamassa sukulaisia. Mihinkäs muualle tollereita viedään kesällä viettämään vapaa-aikaa kuin rannalle? Vielä kun aurinkokin sattui paistamaan, mikäs sen parempaa. Muistin taas matkalla kuinka makea uros mulla oikeasti onkaan. Ei se täydellinen todellakaan ole, onneksi siitä vielä vikaakin löydän (jos jotain en halua, niin tulla sokeaksi koirilleni). Mutta ihan just oikeanlainen mulle! Siinä on kaikki mitä koiralta toivon ja sen kanssa vaan on niin mutkattoman mukava tehdä mitä vaan, siinä on aina virtaa ja se ei voisi olla onnellisempi yhteisestä tekemisestä, on se sitten mitä vaan. Täytyy lisätä muistikirjaan taas, että tulisi jokaisen koiramme kanssa vietettyä aikaa enemmän myös kahdestaan, vaikka sitten vain uintireissun verran.
On ihana nähdä miten mutkattomasti äiti, poika ja sisko tulevat toimeen keskenään. Myös Foxi kuuluu tähän laumaan, joiden välit ovat mutkattomat ja laumajärjestyskin selvä, joten riitoja ei tule, edes siitä yhdestä ainoasta lelusta. 
Onnellinen tolleri, onnellinen omistaja!

Valitettavasti Mimmi (Grezagord's Ällistyttävän Nätti) ultrattiin viime perjantaina tyhjäksi, joten pentuja ei ole tulossa kesällä Vertille Grezagord's-kenneliin. Taisimme olla liian myöhässä astutusajankohdan kanssa. Harmillista niille kodeille, jotka pentua yhdistelmästä odottivat.