Tänä vuonna Juhannus ja sen jälkeinen aika meni Vertillä hieman erilaisissa puuhissa. Me muut kun suuntasimme loman alussa mökille, jäikin Vertti kaupunkiin. Tosin sehän olisi vaikka myynyt meidät mieluummin kuin lähtenyt mukaamme ja jättänyt ihanan neidin... Satinka ja Cathy matkustivat Sveitsistä treffaamaan meitä ja kiitokset Claudialle kuin omalla äidilleni, jotka sitten käytäntöä Vertin kanssa täällä hoitelivat meidän lomaillessa. Satinka on ihanan avoin ja iloinen narttu, joka työkseen toimii Sveitsissä lasten terapiakoirana. Satinka on ultrattu kantavaksi ja pentujen on määrä syntyä elokuun lopussa.

Claudian Maxi, täydellisen punakoneen omaava ferraritolleri, johon aikoinani ID-koiria kouluttaessamme ihastuin täydellisesti ja päätin haluta oman tollerini, valitettavasti menehtyi sinä aikana kun Satinka ja Cathy Suomessa olivat. Satinka on Maxin tyttären tytär ja sitä suuremmalla syyllä odotamme Claudian kanssa pentuetta suurella innolla. Yhdistyväthän pentueessa meidän kummankin elämämme punanenäpojat ja Maxin hieno muisto siirtyy taas yhden sukupolven eteenpäin. Siinä ovat meidän syymme ja seuraus. Vertti on nimittäin suora seuraus Maxista, ikinä en varmaankaan tollereihin olisi rakastunut täydellisesti ilman Maxia. Olen siis itsekin tällä upealle koiralle paljon velkaa. Maxi jätti suuren aukon, mutta sitäkin enemmän hienoja muistoja. Maxilla on ollut suuri vaikutus etsijäkoirana (ja myöhemmin lutikkakoirana) kymmenien elämässä, myös minunkin henkilökohtaisessa elämässäni. 
Kiitos <3

Ihana riiviö-Sylvi! Nyt vihdoin kaikki on selvää ja Sylvin tulo voi olla julkistakin. Sylvi muuttaa Jennin ja Tomin luokse, lähelle Ninniä ja Railia, mutta kyläilee meillä aika ajoin.

Sylvi on mahtipentu, varsinainen riiviö! Se on niin supersuloinen äitinsä tyttö, ettei tuosta naamasta voi erehtyä. Se on myös äärettömän pohjattoman utelias ja uteliaisuus viekin sitä eteenpäin, koska rohkeutta ja itsevarmuutta löytyy! Se vaikuttaa loistavalta harrastuskoiran alulta, josta täpäkkyyttä ei jää puuttumaan. Se on myös sinnikäs, sekä pahassa että hyvässä... Silloin kun se hyökkää 28. kertaa jalkojesi kimppuun se ei välttämättä ilahduta yhtä paljon kun joskus muulloin voisi... Mutta periksi ei anneta! Ulkomuodollisesti se on omasta mielestäni äärettömän tasapainoinen ja lupaavakin neiti.

Sylvin äiti Raili on ihastuttanut minua jo pitkään, sekä luonteensa, että muiden ominaisuuksiensa takia ja jo ennen urosvalintaa, olin tasaisen tappavasti vihjaillut Minnalle, että Railin pentu kiinnostaisi. Urosvalinta vain vahvisti tätä ajatusta. Myös Railin isä Timi on aina valloittanut persoonallaan ja mahdottoman ihanalla luonteellaan. Timi toimii myös työkoirana, lutikkakoirana, joten sen motivaatio ja halu työskennellä on kovaa luokkaa. Railin ja Aqun pennut kun syntyivät, oli pienoinen pettymys, että tyttöjä on vain yksi. Loppujen lopuksi, niin lupaavalta kuin Sylvi vaikuttaakin, suostui Minna sen minulle luovuttamaan. Tästä iso kiitos <3

Railin takaa, löytyy Dina (kuten Vertin ja Vimmankin). Dina löytyy nyt kummankin (toivon mukaan) jalostukseen ajatellun narttuni takaa. Dinahan onkin itsessään äärettömän upea tollerinarttu yksilö ja linjoihin on myöhemmin jalostamalla saatu mukaan lisää myös käyttö- ja työominaisuuksia (mm. Timi, Raili, Aqu, Chase, Nanci). Dina on ollut hieno kantanarttu Minnan jalostustyölle ja ollut hieno periyttäjä, sekä ulkomuodollisesti että terveydeltään pennuille. Näin ollen saankin olla iloinen ja ylpeä näistä kahdesta tytöstä, joista joskus toivottavasti on näitä linjoja jatkamaan! Kiitos myös Minnalle luottamuksesta jo toistamiseen, etten näitä linjoja pilaa.

Valitettavasti Sylvin veljellä todettiin synnynnäinen kehityshäiriö silmissä sen ollessa 4-viikkoinen. Häiriö oli valitettavasti aiheuttanut pennulle sokeuden, sekä sen ettei kumpikaan silmä ollut kehittynyt normaalisti muutenkaan ja Eetu päästettiin vehreämmille niityille noutamaan. Eilen olimme lapsilauman kanssa Lotta Axelssonin vastaanotolla ja Lotta peilasi pennut. Sylvi sekä Sylvin kaikki muut sisarukset ovat nyt peilattu puhtaaksi. Lotan kanssa vielä juttelimme lisää silmän kehityshäiriöstä, ja sen syntymisestä pennulle. Nimenomaan silmä on kehityshäiriöille kuulemma hyvin altis, koska sen syntyminen on niin monimutkainen prosessi. Valitettavan huonoa tuuria, mutta tälläistä luonto välillä on. Alla Sylvi ja Ramos-veli näyttävät vielä mallia, miten tollerielämää kuuluu kuitenkin viettää, menneitä ei murehdita ja huominen on huomenna <3  

Kun kotona on kolme koiraa, sen lisäksi, että käy töissä ja perheessä on lapsia, ei aina jokaiselle koiralle ole antaa yksilöllistä huomiota. Sen takia niitä hetkiä osaa arvostaa sitäkin enemmän, kun lähteekin vain yhden kanssa. Aina silloin tajuaa muistaa myös sen, kuinka mahtavia yksilöitäkin ne ovat eivätkä vain hyvin toimiva, ihana lauma. 
Vertin kanssa kävimme Porvoossa vain moikkaamassa sukulaisia. Mihinkäs muualle tollereita viedään kesällä viettämään vapaa-aikaa kuin rannalle? Vielä kun aurinkokin sattui paistamaan, mikäs sen parempaa. Muistin taas matkalla kuinka makea uros mulla oikeasti onkaan. Ei se täydellinen todellakaan ole, onneksi siitä vielä vikaakin löydän (jos jotain en halua, niin tulla sokeaksi koirilleni). Mutta ihan just oikeanlainen mulle! Siinä on kaikki mitä koiralta toivon ja sen kanssa vaan on niin mutkattoman mukava tehdä mitä vaan, siinä on aina virtaa ja se ei voisi olla onnellisempi yhteisestä tekemisestä, on se sitten mitä vaan. Täytyy lisätä muistikirjaan taas, että tulisi jokaisen koiramme kanssa vietettyä aikaa enemmän myös kahdestaan, vaikka sitten vain uintireissun verran.
On ihana nähdä miten mutkattomasti äiti, poika ja sisko tulevat toimeen keskenään. Myös Foxi kuuluu tähän laumaan, joiden välit ovat mutkattomat ja laumajärjestyskin selvä, joten riitoja ei tule, edes siitä yhdestä ainoasta lelusta. 
Onnellinen tolleri, onnellinen omistaja!

Valitettavasti Mimmi (Grezagord's Ällistyttävän Nätti) ultrattiin viime perjantaina tyhjäksi, joten pentuja ei ole tulossa kesällä Vertille Grezagord's-kenneliin. Taisimme olla liian myöhässä astutusajankohdan kanssa. Harmillista niille kodeille, jotka pentua yhdistelmästä odottivat.

Päätinpä aloittaa kuulumistemme kirjoittelun blogin muodossa. Jotenkin tuntuu jäykältä päivitellä sivuille vain uutisia lyhyesti. 

Ihan ensimmäisen maininnan antsaitsee, Foxi, Vertin veli. Foxi osallistui viime viikonloppuna Ruotsin Voittaja -15-näyttelyyn ja pärjäsi hienosti! Kotiintuomisina Liisalla ja Foxilla ja PU2-sijoituksen lisäksi CACIB ja Ruotsin serti. Ihan mahtavaa! Se ei niissä skaboissa (tollereita ilmoitettu yli 50) ollut mikään itsestäänselvyys, vaan todella kilpailtu ja haluttu setti kotiinviemisiksi. Tuomarina tollereilla oli Kurt Nilsson, jolla täytyy myöntää nyt olevan hyvin eksklusiivinen ja hienostunut tollerimaku! Onhan Nilsson palkinnut kummatkin veljekset Cacibilla, ja aika lähellä kävi myös se, että tittelin olisi kumpikin pokannut Kurtilta.
Kirjataan siis nimi muistiin ja viedään sukulaissarjan seuraava painoskin, Vimma, joskus Kurtille näytille :)

Rohkeuttakin tässä kuussa tarvitaan. Vertin päänmenoksi on suunniteltu luonnetesti, kuun puolen välin paikkeilla. MH-kuvauksessa olemme käyneet ja siellä minulla oli mukana hyvin samantyyppinen koira, kuin itse kuvittelin. Oikeastaan viehe oli ainoa, minkä kuvittelin menevän toisin. MH-kuvauksessa tuli esiin Vertin loistava palautumiskyky ja sen puolustushalu. Saa nähdä miten luonnetesti menee. Elelty on kun pellossa talvi, saa nähdä mitä mistään tulee... 

Itselläni tämä aika vuodesta on työn puolesta aina sellaista hullunmyllyä, ettei paremmasta väliä... Toivotaan, että kohta helpottaa ja meidänkin treenikausi saataisiin käyntiin! Sen lisäksi jos jonkinlaista koiramaista juttua kyllä päässä muhii, mutta saa nähdä miten niiden tässä matkan varrella käy. Aika näyttää :) Tänään ilmottauduin useamman vuoden tauon jälkeen tollerileirille. Jos sitä sitä kautta aktivoisi hieman itseään taas. Kiva reissu tulossa joka tapauksessa, tuttujen ja vielä tuntemattomien kanssa. 

Emmi