Ruutin ja Toton pennut syntyivät 28.4.2020, kolme narttua ja neljä urosta. Kaikki voivat ja kasvavat hyvin! 

​Kaikille pennuille on jo tiedossa koti.
Suuret kiitokset kaikille, jotka osoittivat kiinnostusta pentuettamme kohtaan. Potentiaalisia ihanan kuuloisia koteja oli roppakaupalla ja vaikeinta onkin näille ihanille kodeille joutua sanomaan osalle ei. Toivon sydämestäni, että teillekkin löytyy oma punainen vielä. 

Pentukyselyitä tuli reippaasti yli sata ja pahoittelenkin jos jollekkin on jäänyt vastaamatta. Tarkoitukseni on vastatata kyllä kaikille, mutta epähuomiossa on joku viesti voinut mennä ohi. 

Seuraava pentue meillä on suunnitteilla aikaisintaan syksylle/talvelle 2021.

Ruutin PRA-tulos tuli ja se olikin mitä parhain, eli A! Juoksutkin alkoivat viikko sitten sunnuntaina, joten nyt on kiva hyvillä mielin hyvistä tuloksista johtuen lähteä viemään pentuprojektia eteenpäin :) Toivotaan parasta sen osalta! 

Ruuti on myös terveystutkittu, se on A/A lonkkainen ja puhdas kyynäriltään (0/0) sekä silmiltään. Tosin sen silmäpeilaustulos meni juuri viime viikolla vanhaksi, mutta se on tarkoitus hoitaa vielä tällä viikolla kuntoon. 

Ruuti on vanhempiensa mukaan DE ja CEA terve, ja nyt myös tutkitusti JADD puhdas ja CDDY tulokseltaan n/cddy. Ruutin PRA-tulosta odotellaan vielä, mutta vanhempiensa perusteella se on luonnollisesti A tai B. 

Ruuti on luonteeltaan äärimmäisen helppo tollerityttö, olematta kuitenkaan mitäänsanomaton vaan se on luonteeltaan erittäin iloinen, energinen ja vilkas. Se on nopea liikkeissään, ja aina valmis, on se sitten mitä vaan! Olen aina sanonut osan sen potentiaalista menevän hukkaan, kun omistajalla on kiireinen elämä lasten ja töiden kanssa. Mutta en silti vaihtaisi sitä ikinä pois! Ruuti on erittäin miellyttämisenhaluinen, ja tekee kyllä jos vain tietää mitä haluaa. Ja jos ei tiedäkään, riittää sillä oma-aloitteisuus ja mielikuvitus ja se tarjoaa milloin mitäkin ohjaajalleen. 

Ruutin kanssa ei valitettavasti noutojuttuja ole juuri aikuisuuden aikaan tehty, mutta esim. Ruutin siskolla ja äidillä on noutajien taipumuskoe suoritettuna. 

Ruuti on tarkoitus astuttaa tänä keväänä, juoksua odotellaan jo kovasti alkavaksi! Julkaisen urosvalinnan hieman myöhemmin, mutta mikäli olet jo nyt kiinnostunut pennusta, voi minuun olla yhteydessä sähköpostitse: emmi.sandstrom@gmail.com

​Jännittäviä aikoja edessä! 

 Unohdin aivan edellisestä kirjoituksestani muutaman mukavan uutisen vuodelta 2016.

​Sylvi, Baniettas Angel de Agua kävi virallisissa terveystutkimuksissa kesä-heinäkuun vaihteessa ja todettiin kelpo yksilöksi!
​Lonkat B/B, polvet ja kyynärät 0/0 ja selkä normaali/terve. Silmäpeilauksessa Sylviltä löytyi multifokaali RD, joka on verkkokalvon kehityshäiriöiden lievin muoto. Sen merkitys koiralle on hyvin merkityksetön ja tälläistä koiraa voidaan hyvin käyttää terveen kumppanin kanssa jalostukseen. Nämäkin tulokset lupailee Sylville mukavaa koiran elämää!

​Näiden ilouutisten lisäksi kesän jälkeistä elämää ilostutti ja sulostutti pieni punainen pallo. Olin jo aiemmin viime vuonna katsonut kennel Waterfoxiin tulevan mielenkiintoisen pentueen, mutta eihän meillä ollut koiranpaikkaa kotona vapaana. Sitten kun kävi niin surullisesti kuin Vapun kanssa kävi, pahimmasta shokista päästyäni laitoin Tiinalle viestiä. Ajattelin Tiinalla olevan listaa loputtomiin ja ettei meille pentua sieltä riittäisi... Kävikin kuitenkin niin mukavasti, että kaikki tähdet tuntuivat olevan oikeassa asennossa ja jäimme innolla odottamaan ultran tulosta ja lopulta ultran jälkeen synnytystä. Ja sieltähän syntyi 4 tyttöä! Yhteistyö Tiiinan kanssa tuntui ja tuntuu edelleen rehelliseltä ja mutkattomalta ja olen tavattoman kiitollinen sekä Tiinasta että pennusta.

​Lokakuun loppupuolella meille muutti sitten Ruuti, Waterfox Jar of Hearts, joka on osoittautunut kaikin puolin meille sopivaksi ja koiraksi, jossa palaset ovat kohdallaan. Tuntuu, että sain kaikkea mitä halusin ja vähän enemmän.  Olen todella tyytyväinen!

Tämä vuosi alkoi myös oikein mukavasti. Jenni ja Sylvi käväisivät ensimmäisessä Toko-kokeessaan saaden heti ALO1-tuloksen! Hienoa tytöt, en voisi olla ylpeämpi teistä! Ja vähän luulen, ettei tämä jäänyt ensimmäiseksi ja viimeiseksi vaan lisää on luvassa...

​Toivotaan vuoden 2017 jatkuvan yhtä mukavasti kuin on alkanutkin ja vastoinkäymisten jäävän vuoteen 2016. Nyt on mukava saada seurata Sylvin aikuistumista ja Ruutin kasvua ja kehitystä!

Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoituksen.

​Vertille syntyi tammikuussa pentue Kennel Grezagordsiin, 4 narttua ja 2 urosta. Ulkomuodollisesti ja luonteisiin olen erittäin tyytyväinen ollut pentuihin, joita tämän vuoden aikana olen nähnyt.

​Keväällä matkattiin viime vuotiseen tapaan Latviaan Ninnin kanssa. Matkalta tuliaisina tällä kertaa oli tosin vain PU2 sijoituksia kaksi... Mutta superhauska matka jälleen kerran, joten ei jääty itkemään! Toukokuussa matkattiin Viroon, ja tuliaisina tällä kertaa oli 2 sertiä, 1 VSP ja 1 ROP-sijoitus.

​Kesäkuun alussa Vimma käväisi näyttelyssä Jämässä isänsä seuraneitinä, toista kertaa Suomessa kehässä ja tällä kertaa tuloksena, PN4 ja serti. Ihan kivasti H:n jälkeen...

​Sitten alkoikin tapahtua ja valitettavasti kaikki tapahtumat eivät aina ole niin onnellisia. Vappu oli jonkin aikaa tuntunut vaisulta ym., mutta olin pistänyt oireet juoksujen ja valeraskauden piikkiin. Valitettavasti olin väärässä ja Vapulla todettiin munuaissairaus ja jo muutamassa viikossa oltiin jo siinä pisteessä, ettei toivoa juurikaan annettu, Ainoastaan lisäaikaa, joka loppujen lopuksi ei kestänyt enää montaakaan päivää. Kun tila vain eteni ja paheni ja hereillä ollessakin koira oli niin voipunut ettei jaksanut pitää enää silmiä kunnolla auki, tiemme kävi taas lääkäriin vaikka syvällä sisimmässäni tiesin jo sen mikä minun on tehtävä. Vapun munuaisarvot olivat pysyneet samassa, mutta yleiskunto oli niin romahtanut, että koiran aikaa olisi pidentänyt enää verensiirto ja sairaalassa sisällä olo. Päätin, että se on lohduttomassa tilassa kipeälle ja voipuneelle koiralle liikaa. Se ei lähtisi enää kotoa muualle kuin kivuttomaan ja rauhaisaan paikkaan. Lähdimme kotiin ja päätin, että emme odota enää kuin seuraavaan aamuun. Aamun Vappu vietti parhaiden ystäviensä kanssa, perheensä ja Vimman, jonka perässä pikkuinen pehmeä koira uskalsi aina, leikkien rannalla ja uiden, ollen taas kuin terve, iloinen ja elämänsä parhaassa iässä oleva noutaja.
​

​Vappu nukkui pois 23.6.2016 vielä märkänä järven vedestä, minun syliini. Kyynelistä ei sinä juhannuksena tullut loppua.
​Kävin varmasti kaikki tunteet läpi kohtuuttomalta tuntuneessa tilanteessa, lopettaen koiran ennen sen 3-vuotissyntymäpäivää, päällimmäisenä kuitenkin vain kiitollisuus.

On aika ilon ja leikin, aika onnen ja elämän. Tulee aika surun ja hiljaisuuden, aika rauhan ja ikuisen unen

Viimeinen velvollisuus uskolliselle ystävälle on nyt täytetty. Kaikki on hyvin, kivut on poissa ja kaipaus jää jäljelle muistojen kera.

Ihan kaikesta kiitän, jäit sydämiimme asumaan

Kaikki kuvat ovat Vapun viimeisiltä päiviltä

Kävimme 10.12.15 Lahden Univetissa terveystutkimuksissa Vimman kanssa.
Tuloksena seuraavaa:
Silmät OK (voimassa 12/2017 asti)
Polvet ​​​0/0 (voimassa 12/2017 asti)
Kyynärät 0/0
Lonkat B/B

Vimmahan on myös vanhempiensa perusteella PRA A sekä CEA:n osalta A tai B, joten Vimman terveys täyttää nyt tollereiden PEVISA-ehdot. ​​​

Tämähän tarkoittaa myös sitä, että nyt Vertin ensimmäinen jälkeläinen on tutkittu ja hyvältä näyttää. Rulla (Myrock's Beauty Queen) on tarkoitus tutkia kevään aikana.

​​

Sanaton ja Onnellinen. Ne kuvaavat edelleen hyvin olotilaa viikonlopun jäljiltä. Messukeskuksen koirakansan superviikonlopulle oli meidän tiimistä ilmoitettuna Sylvi pentunäyttelyyn ja Vertti Helsinki Winneriin.

Aamu alkoi Sylvin kehällä ja pentuja lauantaille oli ilmoitettuna 10, joista yli puolet pikkunarttuja. Sylvi meinasi syödä ihmisrakkaudessaan ja onnellisuudessaan tuomarin ja liikkeistä ei iloisella pomppijalla meinannut tulla mitään, mutta niin vain meidän vauva voitti luokkansa, ollen vielä lopulta ROP-pentu. Sylvi sai norjalaiselta tuomarilta hienon arvostelun ja ehkä hieman ihastuneen huvittuneen höpötyksenkin käytöksestään. Olin kuitenkin supertyytyväinen, että ainoa ongelma esiintymisessä johtui liiallisesta energiasta ja superiloisesta ja onnellisesta asenteesta. Tuo messarin hälinä kun on kenelle tahansa pennulle aika kova juttu... Olin niin iloinen Sylvin voitosta, että totesinkin kehän laidalla, että nyt loppupäivä saa mennä ihan miten vaan.

Tollerit alkoivatkin alakerrassa heti pentukehän jälkeen ja alakertaan päästessämme kehässä olikin jo nuorten urosten viimeinen koira. Avo-luokassa Vertin veli Foxi esiintyi todella hienosti, ollen eri2 sa. Valioluokassa oli hyvin samantyyppisiä koiria useampi ja Baniettas-pojat vielä hieman puutteellisessa turkissa. Lauantaina siitä ei sakotettu ja Vertti voittikin luokkansa. Hieman jo toivoinkin sen perusteella sijoitusta PU-luokassa, mutta tästä en osannut edes unelmoida siinä vaiheessa. Varsinkin kun kummatkin äärettömän hienot veteraaniurokset saivat myös SA:n. Niin siinä kuitenkin kävi, että meidän äijä voitti <3 Ollen lopulta vielä ROP-koira, hienon Peppin (Hedera's Red Fire Brilliant) ollessa VSP. Viimeksi Vertti on ollut messakeskuksen kehässä 2013, voittaen silloinkin Helsinki Winner-tittelin ja olleen ROP-koira.

Haluan vielä kiittää kaikkia lämpimistä onnentoivotuksista viikonlopun aikana ja myötäelämisestä kehän laidalla. Enempää en olisi voinut toivoa, ROP-pentu ja ROP-tolleri. Alla vielä omien punaisteni arvostelut​​.

Viikonlopun jättipotin Banietta's tiimille varmisti vielä, Vertin velipuoli Paavo, ollen sunnuntaina (ainoa ilmoitettu Banietta's koira) ROP ja Voittaja 2015​​.

Sylvi korkkasi näyttelyuransa huimassa 5kuukauden ja 2päivän iässä Messukeskuksen pentunäyttelyssä 8.11.15, kera veljiensä. Sylvi sai oikein mukavan arvostelun, mutta kaikkein eniten olin tyytyväinen sen käytökseen. Iso halli täynnä vieraita koiria ja ihmisiä, kova meteli jne jne. Sylvi ei paljoa näistä hätkähtänyt vaan oli kuin kotonaan, vaikka oli matkassa vielä minun kanssani yksin, ilman Jenniä. Muutenkin Sylvi meille tullessaan sopeutuu hienosti meidän laumaan ja osaa jo kunnioittaa vanhempia koiria, mutta on silti iloinen touhukas itsensä. Lapsiahan se myös rakastaa niin kovasti, että tuntuu pieni koira katkeavan keskeltä kun se heiluttaa häntäänsä (ja itseään) niin lujaa! Märiltä pusuilta ei välty kukaan kun Sylvi on kyläilemässä.
Alla vielä Tarja Hovilan arvostelu Sylvistä (Pek1 KP PNP2).

​Feminiininen, sopusuhtainen, hyvin kehittynyt narttupentu. Hyvät mittasuhteet, hyvä pää, hyvä kaula ja ylälinja. Hyvin kehittynyt runko ja eturinta, hyvä asentoiset raajat, sopiva luusto, erinomainen turkin laatu, reippaat hyvät liikkeet. Miellyttävä luonne, esiintyy hyvin.​

Paljon on ehtinyt taas tapahtua syksyn aikana. Muutamassa näyttelyssä on käyty, niistä ei mitään mainittavaa tulosta ole tullut, yksi PU2 sijoitus ja saatiinpa ensimmäinen H:kin koiralleni. Vimma kuittasi sen Hyvinkään ryhmiksessä syyskuun alussa...
Vertin ja Satinkan pentu näki päivänvalon elokuun lopussa, 28.8. Toinen pennuista menehtyi valitettavasti synnytyksessä ja osa oli jo aiemmin ilmeisesti imeytynyt. Ultrassa kun pentuja näkyi enemmän. Vieläkään en pääse seuraamaan Vertin pojan kasvua, ilmeisesti meille siunataan vain pikku prinsessoja. Unelma on tällä hetkellä 9-viikkoinen pieni tolleripallo, joka jää sulostuttamaan kasvattajansa arkea.

Tähän on lopulta tultu, että parisuhdelomat vietetään koirien kanssa matkaillen. Lähdimme mieheni kanssa viettämään pidennettyä viikonloppua Vilnaan ja Riikaan, ja mukaan lähtikin Vimma ja Vertin veli, Foxi. Vilnan läheisyydessä oli samana viikonloppuna kansallinen näyttely ja tiesin tollereita olevan niin vähän, ettei siinä kauaa menisi. 

Lauantaina koirien saldoksi jäi, tiukalla espanjalaistuomarilla EH:t kummallekkin. Selkälinjan olisi toivonut kummallakin olevan vahvempi. Olisi harmittanut jos sää ei olisi ollut niin upea ja reissun menevän muustakin lomasta! 
Sunnuntaina koirat kuitenkin hurmasivat puolalaistuomarin! Vimma siinä määrin, että tuomari tuli vielä kehänlaidalle juttelemaan kun arvostelut olivat jo meidän osalta ohi. Sanoi toivovansa kovasti, että Vimma saisi muutaman lisäsentin, sillä hänen mielestään koira olisi silloin täydellinen. Sanoinkin, että jos se toivomisesta olisi kiinni, sentit olisivat jo tulleet... Kummallekkin siis erinomainen, Foxi ROP ja Vimma VSP.
Näin ollen Vimmasta tuli Liettuan juniorimuotovalio, ja siitä johtuen myös Latvian, Eestin sekä Baltian juniorimuotovalio. Foxin serti jää odottelemaan valioitumista.

Tänään huomasin myös tietokannasta, Vertin C.I.E-titteli on vihdoin vahvistettu <3 

Varsinkin Latvia hurmasi siinä määrin, että sinne suuntaamme jatkossa pidemmällekkin lomalle, joko koirien kanssa tai ilman. Alla vielä kuvia matkan varrelta, sekä Vimma että Foxi olivat maailman helpoimmat matkakaverit. Laiva, autossa istuminen, muutamat hotellit, kaupungin keskustat yms. eivät hätkäyttäneet kumpaakaan ja koirat saivatkin käytöksestään ihailuja pitkin matkaa.