Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoituksen.
Vertille syntyi tammikuussa pentue Kennel Grezagordsiin, 4 narttua ja 2 urosta. Ulkomuodollisesti ja luonteisiin olen erittäin tyytyväinen ollut pentuihin, joita tämän vuoden aikana olen nähnyt.
Keväällä matkattiin viime vuotiseen tapaan Latviaan Ninnin kanssa. Matkalta tuliaisina tällä kertaa oli tosin vain PU2 sijoituksia kaksi... Mutta superhauska matka jälleen kerran, joten ei jääty itkemään! Toukokuussa matkattiin Viroon, ja tuliaisina tällä kertaa oli 2 sertiä, 1 VSP ja 1 ROP-sijoitus.
Kesäkuun alussa Vimma käväisi näyttelyssä Jämässä isänsä seuraneitinä, toista kertaa Suomessa kehässä ja tällä kertaa tuloksena, PN4 ja serti. Ihan kivasti H:n jälkeen...
Sitten alkoikin tapahtua ja valitettavasti kaikki tapahtumat eivät aina ole niin onnellisia. Vappu oli jonkin aikaa tuntunut vaisulta ym., mutta olin pistänyt oireet juoksujen ja valeraskauden piikkiin. Valitettavasti olin väärässä ja Vapulla todettiin munuaissairaus ja jo muutamassa viikossa oltiin jo siinä pisteessä, ettei toivoa juurikaan annettu, Ainoastaan lisäaikaa, joka loppujen lopuksi ei kestänyt enää montaakaan päivää. Kun tila vain eteni ja paheni ja hereillä ollessakin koira oli niin voipunut ettei jaksanut pitää enää silmiä kunnolla auki, tiemme kävi taas lääkäriin vaikka syvällä sisimmässäni tiesin jo sen mikä minun on tehtävä. Vapun munuaisarvot olivat pysyneet samassa, mutta yleiskunto oli niin romahtanut, että koiran aikaa olisi pidentänyt enää verensiirto ja sairaalassa sisällä olo. Päätin, että se on lohduttomassa tilassa kipeälle ja voipuneelle koiralle liikaa. Se ei lähtisi enää kotoa muualle kuin kivuttomaan ja rauhaisaan paikkaan. Lähdimme kotiin ja päätin, että emme odota enää kuin seuraavaan aamuun. Aamun Vappu vietti parhaiden ystäviensä kanssa, perheensä ja Vimman, jonka perässä pikkuinen pehmeä koira uskalsi aina, leikkien rannalla ja uiden, ollen taas kuin terve, iloinen ja elämänsä parhaassa iässä oleva noutaja.
Vertille syntyi tammikuussa pentue Kennel Grezagordsiin, 4 narttua ja 2 urosta. Ulkomuodollisesti ja luonteisiin olen erittäin tyytyväinen ollut pentuihin, joita tämän vuoden aikana olen nähnyt.
Keväällä matkattiin viime vuotiseen tapaan Latviaan Ninnin kanssa. Matkalta tuliaisina tällä kertaa oli tosin vain PU2 sijoituksia kaksi... Mutta superhauska matka jälleen kerran, joten ei jääty itkemään! Toukokuussa matkattiin Viroon, ja tuliaisina tällä kertaa oli 2 sertiä, 1 VSP ja 1 ROP-sijoitus.
Kesäkuun alussa Vimma käväisi näyttelyssä Jämässä isänsä seuraneitinä, toista kertaa Suomessa kehässä ja tällä kertaa tuloksena, PN4 ja serti. Ihan kivasti H:n jälkeen...
Sitten alkoikin tapahtua ja valitettavasti kaikki tapahtumat eivät aina ole niin onnellisia. Vappu oli jonkin aikaa tuntunut vaisulta ym., mutta olin pistänyt oireet juoksujen ja valeraskauden piikkiin. Valitettavasti olin väärässä ja Vapulla todettiin munuaissairaus ja jo muutamassa viikossa oltiin jo siinä pisteessä, ettei toivoa juurikaan annettu, Ainoastaan lisäaikaa, joka loppujen lopuksi ei kestänyt enää montaakaan päivää. Kun tila vain eteni ja paheni ja hereillä ollessakin koira oli niin voipunut ettei jaksanut pitää enää silmiä kunnolla auki, tiemme kävi taas lääkäriin vaikka syvällä sisimmässäni tiesin jo sen mikä minun on tehtävä. Vapun munuaisarvot olivat pysyneet samassa, mutta yleiskunto oli niin romahtanut, että koiran aikaa olisi pidentänyt enää verensiirto ja sairaalassa sisällä olo. Päätin, että se on lohduttomassa tilassa kipeälle ja voipuneelle koiralle liikaa. Se ei lähtisi enää kotoa muualle kuin kivuttomaan ja rauhaisaan paikkaan. Lähdimme kotiin ja päätin, että emme odota enää kuin seuraavaan aamuun. Aamun Vappu vietti parhaiden ystäviensä kanssa, perheensä ja Vimman, jonka perässä pikkuinen pehmeä koira uskalsi aina, leikkien rannalla ja uiden, ollen taas kuin terve, iloinen ja elämänsä parhaassa iässä oleva noutaja.
 |  |
Vappu nukkui pois 23.6.2016 vielä märkänä järven vedestä, minun syliini. Kyynelistä ei sinä juhannuksena tullut loppua.
Kävin varmasti kaikki tunteet läpi kohtuuttomalta tuntuneessa tilanteessa, lopettaen koiran ennen sen 3-vuotissyntymäpäivää, päällimmäisenä kuitenkin vain kiitollisuus.
On aika ilon ja leikin, aika onnen ja elämän. Tulee aika surun ja hiljaisuuden, aika rauhan ja ikuisen unen
Viimeinen velvollisuus uskolliselle ystävälle on nyt täytetty. Kaikki on hyvin, kivut on poissa ja kaipaus jää jäljelle muistojen kera.
Ihan kaikesta kiitän, jäit sydämiimme asumaan
Kävin varmasti kaikki tunteet läpi kohtuuttomalta tuntuneessa tilanteessa, lopettaen koiran ennen sen 3-vuotissyntymäpäivää, päällimmäisenä kuitenkin vain kiitollisuus.
On aika ilon ja leikin, aika onnen ja elämän. Tulee aika surun ja hiljaisuuden, aika rauhan ja ikuisen unen
Viimeinen velvollisuus uskolliselle ystävälle on nyt täytetty. Kaikki on hyvin, kivut on poissa ja kaipaus jää jäljelle muistojen kera.
Ihan kaikesta kiitän, jäit sydämiimme asumaan
 |  |
Kaikki kuvat ovat Vapun viimeisiltä päiviltä
RSS Feed
